Vietin sekä ystäväni syntymäpäivät että uuden vuoden hänen perheensä, joka käsittää kaikkiaan kolme sukupolvea, kanssa, ja olen nyt kyllästetty venäläisellä ruualla.
Jos venäläinen tarjoaa sinulle salaattia, se tarkoittaa kalaisaa, juustoista, täyttävää sekoitusta lihaa, herneitä, kanamunaa ja maissia tai riisiä. Se, mitä itse kutsun salaatiksi, on aika kaukana tästä. Hyviä kaikki nänä salaatit ovat olleet, mutta ensimmäisellä kerralla tein aloittelijan virheen ja luulin, että salaatit ja lohileivät olisivat koko ateria. Söin paljon, koska sekä lasini etta lautaseni täyttyivät kuin itsekseen.
Salaattien jälkeen ystäväni äiti kantoikin pöytään - kahteen matalaan sohvapöytään, joiden päälle oli levitetty kermanvaalea kuviollinen liina - keitettyjä perunoita ja luumuilla koristeltua jäniksen lihaa.
Jänistä.
Kasvoiltani varmaan paistoi järkytys, mutta alun takeltelun jälkeen oli pakko myöntää että jänis oli todella hyvää. Kuin makeaa kanaa.
 |
| Punaista kaviaari, paksu kerros voita ja leipää. On hyvää, todella hyvää. (www.kotikokki.net) |
Uutena vuotena tiesin jo paremmin, ja yritin hillitä salaatin syömistäni. Puolenyön aikaan katsoimme olohuoneen nurkassa kököttävästä televisiosta Putinin vakavanoloisen puheen ja seurasimme moskovalaisesta kellosta ajan vaihtumista. Muistin toivoa kellon lyödessä 12 ensi vuodelle. Muutama lasi skumppaa - maljoja rakkaudelle, terveydelle, ystävyydelle, onnelle, sekä tähtisädetikkuja.
Sitten seurasi ehkä kammottavin ruokakokemukseni venäläisestä keittiöstä - lihahyytelö, aladobia se nyt varmaan oli. En pystynyt - en vain pystynyt - syömään kaikkea. Hävetti ja nolotti, mutta kehuin vastapainoksi kaikki muut ruuat aivan ansaitusti.
Lähdin neljän aikoihin aamulla ystäväni luota erittäin kylläisenä, hiukan hämmentyneenä ja nostalgisella mielellä. Ennen kaikkea kuitenkin toiveikkaana - viime vuosi oli ehkä jällee kerran paras ikinä, enkä odota tältä vuodelta yhtään vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti