Ei vappua

Venäjällä juhlitaan toisen maailmansodan päättymistä, pääsiäistä, nimipäiviä, synttäreitä, uutta vuottaja ties mitä muuta, mutta työväenjuhla ei ole yksi juhlan aiheista.Vapaapäivä 1.5 toki on, mutta esimerkiksi lähikauppakeskus Aurora park oli auki aivan normaalisti, mikä oli pelastus ainakin tälle laiskalle ruuanlaittajalle - sain annokseni valmissalaattia luonaaksi.

Kaduilla näkyi ihmisiä ilmapallojen kanssa, muuten päivä ei erottautunut juuri tavallisesta vapaapäivästä.
Eilen illallakaan kaduilla ei näkynyt ketään, puolalaisten animaatiolyhytelokuvien jälkeen kävelin lähes tyhjiä katuja asuntolalle, jota kutsun kodiksi enää alle kaksi kuukautta.

Puolalaisen elokuvaviikon lisäksi olen viettänyt aikaa udmurttiteatterissa, jossa järjestettin lauantaina tapahtuma, jossa eri udmurttilauluryhmät pääsivät esiintymään.Kaikenkaikkiaan tapahtuma venyi neljä ja puoli tuntiseksi, missä mielestäni oli kaksi tuntia ilmaa. Kuinka monta samanlaista esitystä naimisiinmenolauluista ja ruokailulauluista voi kuulla?

Mutta mekkoja, kaulakäätyjä, liivejä, kuviollisia sukkia, huiveja ja esiliinoja katsellessa keskityin kahden tunnin jälkeen miettimään, pitäisikö itsekin viettää aikaa muutama mekko päällekkäin puettuna.

Ja ne mummot, voi hyvänen aika kuinka suloisia, ja lyhyitä. Udmurtit ovat oikeasti lyhyitä, udmurttikaverini yltää minua vain olkapäälle.

Hääjuhlissa tarjoiltiin luultavasti vodkaa laulun ohessa.

Ja nämä pikkutytöt olivat kuin nukkeja, mutta ääni varsinkin pienemmällä oli kuin aikuisella, en tiedä mistä se oikein tuli.

Söpöjä pikkupoikia! Lapsikuumetta havaittavissa, oho.

Vihreän lehmän arvoitus ei oikein auennut minulle, eikä ihmekään, koska kaikki selostus samoin kuin laulut olivay udmurtiksi.

Miehet olivat hillitymmin pukeutuneet ja keskittyivät sivussa soittamaan harmonikkaa.

Joku hämärän peittoon jäänyt häätraditio. Arkussa ilmeisesti myötäjäisiä. Tai huomenlahja. 

Lankkua pitkin sipsuttelua.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkojen kulttuuriaktiivisuuteen. Jostain kun löytyisi intoa opiskella, esimerkiksi venäjän kielen mahdottoman ärsyttäviä verbejä, joissa mennään, tullaan, mennään jonkun kanssa, pysyvästi, vain käymään, kuljetetaan kulkuneuvolla tai ilman, edestakaisin tai yhteensuuntaan, piipahdetaan, mennään sisälle asti tai vain johonkin pisteeseen, joidenkin pisteiden välillä, määränpää tiedossa tai ilman määränpäätä.....

Eikö vaikka kaksi liikeverbiä olisi ihan tarpeeksi?

Jos (KUN,KUN) nämä sisäistän, olen mestari.

Tuli kesä!

Sunnuntaina lämpötila nousi + 18:n asteeseen. Jotkut olivat eri mieltä, mutta suomalaiselle se on jo kesä. 

Lauantaikin oli lämmin ja keskusaukiolla järjestettiin jonkinlaiset matkailumessut, eli siellä laulettiin, tanssittiin, myytiin hunajaa, perepetshkejä ja matkamuistoja. Huhujen mukaan siellä myös olisi pitänyt esiintyä THE babushkat, eli muutama vuosi sitten Euroviisuissa esiintyneet Бурановские бабушки. 

Mutta ei näkynyt babushkoja, huhujen mukaan heidän olisi pitänyt tulla hummerilla paikalle. Joitakin henkilöitä keskusaukiolle saapui valkoisella limusiinilla, mutta epäselväksi jäi, olivatko he juuri oikeat babushkat.

Hiukan tanssivia venäläisiä keskusaukiolla.

Keskusaukiota 

Babushkat jäädessä bongaamatta, keskityimme perepetskien syömiseen, pikkuruisella kaupunkijunalla (jonka reitti oli noin 50 metriä, mutta joka ei maksanut mitään) ajeluun, pikkuautoilla ajeleville lapsille naureskeluun (eräs pikkutyttö yritti ajaa jokaisen pulun päältä silminnähtävällä innostuksella), pitkäsääristen ja pikkumekkoisten venäläisnaisien ihailuun (toiset suuremalla intohimolla kuin toiset) ja kuuntelemaan joidenkin muiden babushkoiden laulamista ja tanssimista. Jälleen kerran huomasi, että venäläisille ei ole ongelma aloittaa kehoituksesta tanssia tuntemattomien kanssa. Päinvastoi, hymyt vaikuttivat aidosti aidoilta.

Oikean elämän Angry birds-peli! Taustalla udmurtti-kuvioitua seinää.

I                                      

Illalla istuin bussia puolisen tusinaa pysäkkiä liian pitkään ja kävelin kotiin.Lämmintä, kaunista.

Yliopiston viereisen vihreän kirkon sisäänkäynti. Ihmiset portin edessä odottavat almuja. Kuulin, että kirkon edustan paikat ovat varattuja jonkinlaisen mafian alaisuudessa "työskenteleville" kerjäläisille. Kaverini kehoitti olemaan antamatta heille rahaa, " muissa paikoissa kerjäävät saavat todennäköisesti pitää rahansa itse". 

Yliopiston viereinen aukio. Poikia pyörien kanssa ja muutama amisauto.

Mark- kauppa on vastuussa internetistäni, joka toimii ihan hyvin. 

Sunnuntaina aamupala ensimmäistä kertaa sitten elokuun Kofe 7- kahvilassa. Matka sinne taittui kirkonkellojen soidessa, ja tästä innostuneina ajattelimme tosissamme yrittää sunnuntain ja maanantain välisen yön pääsiäisjumalanpalvelukseen. Selvisimme kirkkoon puolenpäivän aikoihin, ja silloin kävi ilmi, etteivät venäläiset laske maanantaita enää pääsiäiseksi, vaan sunnuntai on suurin pääsiäisjuhlapäivä.

Ei siis maanataiyöksi kirkkoon. Sen sijaan nukuin lähes kymmenen tuntia ja sunnuntai-iltana eksyin iltalenkillä lähiööön, mista lumetkaan eivät olleet vielä sulaneet. Pieni, mutta jotenkin alleviivaava esimerkki alueiden välisestä sosiaalisesta epätasa-arvosta.

"Puhu udmurttia"- graffiti. Näitä on jo kiitettävästi pitkin Izhevskiä. Tiedän ulkonäöltä tyypin, joka näitä taiteilee, hän haluaa kiinnittää huomiota udmurtin kielen asemaan. Joitakin venäläisiä kuvan agressiivisuus ärsyttää.

Meillä on bileet

Loppuvuosi oli pakattu juhlista. Tulin vuoden vanhemmaksi, samoin hyvä ystäväni, oli joulu ja uuden vuoden juhlinnat. Vuoden ensimmäisenä aamuna kotiin asuntolalle kävelessä ja vastaanottaessa hyvän uuden vuoden toivotuksia tuntemattomilta vastaantulijoilta päätin, että tänä vuonna en epäröi tehdä hulluja päätöksiä, aion nähdä monia uusia paikkoja, tajuta enemmän maailmasta ja tehdä siinä sivussa jotain aikuisten oikeasti hyödyllistä.

Vietin sekä ystäväni syntymäpäivät että uuden vuoden hänen perheensä, joka käsittää kaikkiaan kolme sukupolvea, kanssa, ja olen nyt kyllästetty venäläisellä ruualla.

Jos venäläinen tarjoaa sinulle salaattia, se tarkoittaa kalaisaa, juustoista, täyttävää sekoitusta lihaa, herneitä, kanamunaa ja maissia tai riisiä. Se, mitä itse kutsun salaatiksi, on aika kaukana tästä. Hyviä kaikki nänä salaatit ovat olleet, mutta ensimmäisellä kerralla tein aloittelijan virheen ja luulin, että salaatit ja lohileivät olisivat koko ateria. Söin paljon, koska sekä lasini etta lautaseni täyttyivät kuin itsekseen.

Salaattien jälkeen ystäväni äiti kantoikin pöytään - kahteen matalaan sohvapöytään, joiden päälle oli levitetty kermanvaalea kuviollinen liina - keitettyjä perunoita ja luumuilla koristeltua jäniksen lihaa.
Jänistä.

Kasvoiltani varmaan paistoi järkytys, mutta alun takeltelun jälkeen oli pakko myöntää että jänis oli todella hyvää. Kuin makeaa kanaa.

Punaista kaviaari, paksu kerros voita ja leipää. On hyvää, todella hyvää.
(www.kotikokki.net)

Uutena vuotena tiesin jo paremmin, ja yritin hillitä salaatin syömistäni. Puolenyön aikaan katsoimme olohuoneen nurkassa kököttävästä televisiosta Putinin vakavanoloisen puheen ja seurasimme moskovalaisesta kellosta ajan vaihtumista. Muistin toivoa kellon lyödessä 12 ensi vuodelle. Muutama lasi skumppaa - maljoja rakkaudelle, terveydelle, ystävyydelle, onnelle, sekä tähtisädetikkuja.

Sitten seurasi ehkä kammottavin ruokakokemukseni venäläisestä keittiöstä -  lihahyytelö, aladobia se nyt varmaan oli. En pystynyt - en vain pystynyt - syömään kaikkea. Hävetti ja nolotti, mutta kehuin vastapainoksi kaikki muut ruuat aivan ansaitusti.

Lähdin neljän aikoihin aamulla ystäväni luota erittäin kylläisenä, hiukan hämmentyneenä ja nostalgisella mielellä. Ennen kaikkea kuitenkin toiveikkaana - viime vuosi oli ehkä jällee kerran paras ikinä, enkä odota tältä vuodelta yhtään vähempää.

Lumi on jo peittänyt

Ensimmäinen jouluni muilla mailla.

Oli hauskaa, vaikka aatonaattona epäilys kalvasikin mieltä.

Heräsin aamulla keittämään sitä puuroa, ja vaikka lieden alla jouksenteli muutama torakka, oli puuronkeittotuokio oikein mukava. Ruokin itseni ja joulun hengen mukaisesti muutaman muun riisipuurolla, jonka keitin kasaan perusriisistä ja todella rasvaisesta maidosta.

Menin kiltisti venäjän luennolla, lahjoin opettajaa suklaalla, söin yliopiston ruokalassa lohta ja perunamuussia. Jouluaaton kohokohta oli ehkä kuitenkin снеговик, lumiukon rakentaminen.

Suomalais-intialais-kiinalaisella yhteistyöllä syntyi herrasmies, jolla oli porkkana nenänä, karkit silminä ja t-paita kaulahuivina.

Koska halusimme lumiukon näkyvän ikkunoistamme, ei paljon mahdollisuuksia paikalle ollut, joten päädyimme kasaamaan lunta verrattain vilkkaan jalankulkureitin vierestä. Tästä johtuen möyhäämämme lumen joukossa oli tupakantumppeja, olutpulloja, koiran- ja toivottavasti vain koiran- pissaa.
Ällöttävää, kyllä. Naurusta ei ollut tulla loppua.

Kun lumimiehemme oli päätä vaille valmis, irakilaiset hyökkäsivät. Lumisota oli aika ankara; omaa osuuttani vaikeutti se, että en saanut kikatukseltani heitettyä lumipalloa.

Ohikulkijoita huvitti vähintään yhtä paljon.

 Eлкаmme ja sen alle ilmestyneet lahjat. 

Illalla pastaa ravintolassa, lahjojen vaihtamista, suklaaöverit, sekä vahtibabushkojen toivomuksesta keittiön koristelua kimaltelevilla nauhoilla.  Luultavasti siksi, että mainostimme lumiukko- tempaustamme varsin laajasti ja saimme kai kantaaksemme asuntolan virallisten jouluhöpsöjen tittelit.