Lumi on jo peittänyt

Ensimmäinen jouluni muilla mailla.

Oli hauskaa, vaikka aatonaattona epäilys kalvasikin mieltä.

Heräsin aamulla keittämään sitä puuroa, ja vaikka lieden alla jouksenteli muutama torakka, oli puuronkeittotuokio oikein mukava. Ruokin itseni ja joulun hengen mukaisesti muutaman muun riisipuurolla, jonka keitin kasaan perusriisistä ja todella rasvaisesta maidosta.

Menin kiltisti venäjän luennolla, lahjoin opettajaa suklaalla, söin yliopiston ruokalassa lohta ja perunamuussia. Jouluaaton kohokohta oli ehkä kuitenkin снеговик, lumiukon rakentaminen.

Suomalais-intialais-kiinalaisella yhteistyöllä syntyi herrasmies, jolla oli porkkana nenänä, karkit silminä ja t-paita kaulahuivina.

Koska halusimme lumiukon näkyvän ikkunoistamme, ei paljon mahdollisuuksia paikalle ollut, joten päädyimme kasaamaan lunta verrattain vilkkaan jalankulkureitin vierestä. Tästä johtuen möyhäämämme lumen joukossa oli tupakantumppeja, olutpulloja, koiran- ja toivottavasti vain koiran- pissaa.
Ällöttävää, kyllä. Naurusta ei ollut tulla loppua.

Kun lumimiehemme oli päätä vaille valmis, irakilaiset hyökkäsivät. Lumisota oli aika ankara; omaa osuuttani vaikeutti se, että en saanut kikatukseltani heitettyä lumipalloa.

Ohikulkijoita huvitti vähintään yhtä paljon.

 Eлкаmme ja sen alle ilmestyneet lahjat. 

Illalla pastaa ravintolassa, lahjojen vaihtamista, suklaaöverit, sekä vahtibabushkojen toivomuksesta keittiön koristelua kimaltelevilla nauhoilla.  Luultavasti siksi, että mainostimme lumiukko- tempaustamme varsin laajasti ja saimme kai kantaaksemme asuntolan virallisten jouluhöpsöjen tittelit.