Aasianmatkaaja

Yekaterinburg.

Lukukausi alkaa olla päätöksessään, mikä tarkoittaa kokeita ja esseitä, mutta aikaa oli pakko irroittaa viikonloppureissuun. Ihminen yksi toisensa jälkeen perui, mutta lopulta meitä lähti mukava viiden hengen ryhmä kohti itää.

Perjantai-iltana raitiovaunumatka juna-asemalle oli jo itsessään kummallinen, lapaseeni ilmaantui jostakin ketsuppia. Ystäväni löysi junassa ketsuppia paidastaan, ja tässä vaiheessa koko tilanne alkoi saada lähes yliluonnollisia sävyjä. Huvitimme muita plaskartalaisia pyörimällä neljän pedin alkovissamme vainoharhaisina etsimässä ketsuppia. Ainoa mahdollinen selitys on, että raitiovaunun penkistä tarttui mukaan jonkun sinne jättämää ketsuppia.

Junassa on eväitä, pimeää, hiukan ahdasta, jalkahien hajua ja huonoja vitsejä. Kaikki venäläiset muuten syövät semetshkejä, auringonkukansiemeniä, jotka pitää yksi kerrallaan aukaista kuin pistaasipähkinät, ja tähän avaamisoperaation kuluu varmasti enemmän kaloreita kuin itse syötävään.

Pramea hallintorakennus.

Hämmentävä tsetsenian sodan musitmerkki, pylväisiin vuosilukujen alle on kirjoitettu ilemisesti kaikkien Tsetseniassa kuolleiden venäläisten nimet. Kokonaisuudessaan muistomerkki on massiivinen.

Halusin Yekaterinburgiin, koska olen kuullut että se on kaunis kaupunki. Enkä ole koskaan käynyt siellä, mikä todella on pätevä syy vierailla kaikissa mahdollisissa paikoissa aina.
Erään paikan halusin erityisesti nähdä....

"Kirkko veren päällä" - paikka, missä Romanovit teloitettiin lähes sata vuotta sitten.

Kirkko oli kaunis, mutta ei kuitenkaan mitenkään erikoinen verrattuna muihin näkemiini kirkkoihin. Kirkon alakerran valokuvakokoelma oli puolestaan pysäyttävä, lukuisia kuvia Romanovin perheestä, poseeraamassa ja nauramassa, pienestä pojasta, josta ei koskaan tullut Tsaaria,luoti-ja verijäljistä heidän viimeisen huoneensa seinässä.


Meitä varoiteltiin ettei kukaan täysijärkinen matkaile Siperian suuntaan talvella, mutta Yekaterinburgissa oli sää kuin Izhevskissä ja lunta huomattavasti vähemmän. Enemmän kuin sitä, ihmettelin kuopattomia katuja, jotka eivöt olleet loskan peitossa. Käveleminen oli helppoa. Suurkaupungin tuntua.

Lauantaiaamupäivän lumimyräkkä.

Venäläiset ja heidän mieltymyksensä suuriin aukioihin.

Yeltsin oli myös pakollinen nähtävyys. Tosin venäläinen ystäväni ei kuulemma Yeltsinistä pidä. Ja kieltäytyi ottamasta kuvaa Leninistäkään.

Suurin yllätysnähtävyys oli The Beatles- seinä, ja varsinkin sen riemastuttavat graffitilla taiteillut bändiluettelot. Linkin park. Ramchatain. Korn. Placebo. Green day. The Offspring. Children of Bodom. The Rasmus.

Yekaterinburg on myös ilmeisesti The Doctor- kaupunki. Irlantialisen pubin vessassa oli "bad wolf"- teksti, The Beatlesin seinässä tardis.

Alikulkutunnelista löytyi astetta tyylikkäämpää graffiti-taidetta. Kuvassa kuuluisa venäläinen laulaja, jonka nimen unohdin.

The Doctor, sorsat, prameat hallintorakennukset, kiinalaiset ravintolat ja järvi tekivät lopulta Yekaterinburgista suosikkini siitä pienestä joukosta venäläisiä kaupunkeja, joissa olen vieraillut.

Kävelykatu oli kuin Kazanista.

Kävelimme keskellä järveä, kuvanottohetkellä saksalainen toverini keksi, että pitäisi päästä vessaan nyt heti. 

Kaikki nämä pikku outoudet ovat kaikkein hurmaavinta uuteen kaupunkiin tutustuessa. Niin monta ihmeellistä asiaa.

Ja niin, Yekaterinburg on maantieteellisesti Aasiaa. On outoa asua niin lähellä maanosien rajaa, että kaksi aikavyöhykettä ja maanosa vaihtuvat yhdentoista tunnin junamatkan aikana.

                                              Kolme maanosaa koettu. Kolme jäljellä.