Suomalaiskannibaali

http://www.iltasanomat.fi/elokuvat/art-1288627073457.html
Ja traileriin tästä: http://www.youtube.com/watch?v=SGI5qNQpRvc

Otin joulukuun ensimmäiset sekunnit vastaan Pushkinskajalla kevyessä lumisateessa. Ja sitten kiirehdin takaisin asuntolalle, jotta ehtisin sisälle ennen kuin ovea vartioiva babushka ehtisi nukkumaan. Onnistuin,vaikka kello olikin jo puolitoistatuntia yli virallisen kotiintuloajan.

Ikuisen tulen massiivinen paidaton vartijakin oli lumen peitossa.

Olen muutenkin venytellyt kotiintuloaikoja;viikko sitten katsoin ystäväni kanssa Доктор Кто (Doctor Who)- the day of the Doctor paikallisessa elokuvateatterissa ja koska katsoimme sen yhdessä muun maailman kanssa ja Englanti on aika kaukana, näytös alkoi puoliltaöin. 

Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kuulin elokuvissa puhuttavan englantia, kaikki Matt Damonista Jennifer Lawrenceen ovat puhuneet venäjää. Elokuvissa olen käynyt paljon, mutta en voi vastustaa kiusausta, kun lippujen hinnat ovat kahden ja neljän euron välillä. Kun se kuuluisa kunnon talvi tulee, en varmaan ystävieni kanssa muuta tekään kuin istun lämpimässä elokuvatetterissa suolaisten tai makeiden popcornien kanssa.

Suomalaiskannibaali-elokuvan haluan nähdä, toivon kiihkeästi että se saapuu johonkin Izhevskin lukuisista elokuvateattereista, jotta pääsen traumatisoimaan ihmisiä huutamalla kovaan ääneen suomalaisuuttani ja nälkäisyyttäni. 

Elokuvasta huolimatta ei ole häpeä olla suomalainen Izhevskissä. Lähinnä on ehkä häpeällistä olla ulkomaalainen, lapset saattavat edelleen huudella perään jos kuulevat englantia. Olen ottanut tavaksi huutaa venäläiseen tapaan jotain takaisin. En kuitenkaan venäjäksi, vaikka omaan jo melkoisen sanavaraston loukkaavia ilmauksia.

Lapsia leikkimässä kodittoman koiran kanssa. Nämä eivät huudelleet perään.

..ja tämä tyttö huikkasi pirteästi "privet!"

Harras toiveeni, on että lapsetkin jättävät pikkuhiljaa minut rauhaan, venäjä sujuu jo toisinaan. Helmasyntini on se tyypillinen, en uskalla puhua, vaikka se olisi paras keino oppimiseen. Mutta olen jo tehnyt vaikka mitä aivan yksinkin: ostin piilolinssejä, uudet linssit silmälaseihin, uudet silmälasit, lähetin paketin Suomeen, hain Suomesta saapuneen paketin (koska se ei olekaan aivan yksinkertaista- erinäisiin lappuihin täytyy kirjoittaa passin numeroa, päivämääriä, allekirjoituksia).

Siitä aikaisemmin saapuneesta paketista paljastui tällaista. Uudemmasta puolestaan suklaajoulukalenteri ja -eh- lisää Urheilusanomia.

Viiden euron silmälasit, joulukuusi ja intialaisen huonetoverin suitsukepullo. Kulttuurit kohtaavat.

Kotikatu.Leppoisaa elämää, ainakin toisinaan.

Viikonloppu on mennyt ulkona syödessä, juoden glintweinia , etsiessä täydellisiä sukkahousuja ja joululahjoja, yrittäen opiskella, ostaessa saksalaiselle sushia ja etsiessä light pepsiä ja avoinna olevaa tupakansavusta vapaata ravintolaa.