torstai 1. toukokuuta 2014

Ei vappua

Venäjällä juhlitaan toisen maailmansodan päättymistä, pääsiäistä, nimipäiviä, synttäreitä, uutta vuottaja ties mitä muuta, mutta työväenjuhla ei ole yksi juhlan aiheista.Vapaapäivä 1.5 toki on, mutta esimerkiksi lähikauppakeskus Aurora park oli auki aivan normaalisti, mikä oli pelastus ainakin tälle laiskalle ruuanlaittajalle - sain annokseni valmissalaattia luonaaksi.

Kaduilla näkyi ihmisiä ilmapallojen kanssa, muuten päivä ei erottautunut juuri tavallisesta vapaapäivästä.
Eilen illallakaan kaduilla ei näkynyt ketään, puolalaisten animaatiolyhytelokuvien jälkeen kävelin lähes tyhjiä katuja asuntolalle, jota kutsun kodiksi enää alle kaksi kuukautta.

Puolalaisen elokuvaviikon lisäksi olen viettänyt aikaa udmurttiteatterissa, jossa järjestettin lauantaina tapahtuma, jossa eri udmurttilauluryhmät pääsivät esiintymään.Kaikenkaikkiaan tapahtuma venyi neljä ja puoli tuntiseksi, missä mielestäni oli kaksi tuntia ilmaa. Kuinka monta samanlaista esitystä naimisiinmenolauluista ja ruokailulauluista voi kuulla?


Mutta mekkoja, kaulakäätyjä, liivejä, kuviollisia sukkia, huiveja ja esiliinoja katsellessa keskityin kahden tunnin jälkeen miettimään, pitäisikö itsekin viettää aikaa muutama mekko päällekkäin puettuna.

Ja ne mummot, voi hyvänen aika kuinka suloisia, ja lyhyitä. Udmurtit ovat oikeasti lyhyitä, udmurttikaverini yltää minua vain olkapäälle.

Hääjuhlissa tarjoiltiin luultavasti vodkaa laulun ohessa.

Ja nämä pikkutytöt olivat kuin nukkeja, mutta ääni varsinkin pienemmällä oli kuin aikuisella, en tiedä mistä se oikein tuli.

Söpöjä pikkupoikia! Lapsikuumetta havaittavissa, oho.

Vihreän lehmän arvoitus ei oikein auennut minulle, eikä ihmekään, koska kaikki selostus samoin kuin laulut olivay udmurtiksi.

Miehet olivat hillitymmin pukeutuneet ja keskittyivät sivussa soittamaan harmonikkaa.

Joku hämärän peittoon jäänyt häätraditio. Arkussa ilmeisesti myötäjäisiä. Tai huomenlahja. 

Lankkua pitkin sipsuttelua.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkojen kulttuuriaktiivisuuteen. Jostain kun löytyisi intoa opiskella, esimerkiksi venäjän kielen mahdottoman ärsyttäviä verbejä, joissa mennään, tullaan, mennään jonkun kanssa, pysyvästi, vain käymään, kuljetetaan kulkuneuvolla tai ilman, edestakaisin tai yhteensuuntaan, piipahdetaan, mennään sisälle asti tai vain johonkin pisteeseen, joidenkin pisteiden välillä, määränpää tiedossa tai ilman määränpäätä.....

Eikö vaikka kaksi liikeverbiä olisi ihan tarpeeksi?
Jos (KUN,KUN) nämä sisäistän, olen mestari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti