Ponina

Kaverini yliopistolta kutsui vierailulle perheensä luokse Poninaan, pieneen kylään Glasovin lähellä- kylässä asustelee noin 2000 ihmistä, mutta se vaikutti paljon, paljon pienemmältä.

Vierailimme koulussa, missä meitä tuijotti kuutisenkymmentä oppilasta ja olo oli enemmän kuin vähän sirkuseläimellä. Puolella oppilaista oli punaisena leiskuvat hiukset, koska nyt oltiin udmurttien mailla.  Eräs kirkkaan punahiuksinen poika ilmoitti haluavansa Suomeen opiskelemaan.

Söimme kotiktekoisia pelmenejä ja perepeshkejä, joimme litratolkulla teetä, nukuimme siskonpetissä perheen olohuoneessa ja ulkona pakkanen paukkui -30 asteen tienoilla.

Perheen kissa, jonka nimi on KISSA. Siis oikeasti. Kuuntelin silmät suurina kun kaverini siskon akaisvuotias tytär rallatteli "kisssakissaakissaaa". Meistä tuli kavereita, siis kissan kanssa. Suomalainen tunnistaa aina suomalaisen.

Kävelyllä kylätietä pitkin, ulos kylästä.

Talon takapihalla oli banjoja  ja autotalleja rivissä.

Kävimme banjassa, aidossa venäläisessä. Istuimme siellä kolmestaan alasti ja keräsimme rohkeuta lumeen juoksemiseen. Rohkeutta löytyi, tosin vain pyyhe päällä. Banja  oli matala, en mahtunut seisomaan suorassa ja kosteus oli kolmen naisen lotratessa veden kanssa mukava. Ulkona oli tosiaan melko viileä, joten juoksin pihan poikki taloon kaverin siskolta lainatussa sinisessä kylpytakissa, ruskeissa huopikkaissa ja toppatakissa paljaat kintut vilkkuen, koska valitettavasti kylpytakki oli aika lyhyt.

Sunnuntain pyörimme Glasovissa, missä ei lopulta ollut niin kovin paljon nähtävää. Kirkko oli -jälleen kerran- kaunis ja tutstuminen siihen oli hämmentävää. Menimme sisään kirkkoon ja siellä paikkoja katsellessamme neljä armeija-asuihin pukeutunutta miestä kantoivat ruumisarkun sisään ja aukaisivat tyynesti kannen. Lähdimme liukkaasti, kun tajusimme, että siunaustilaisuus oli juuri alkamassa.

"Glasovin Broadway"

Neuvostoaikaisin rakennus mihin olen törmännyt, edessä komeili suuri sirppi ja vasara, sisustus oli yhtä tähtikoristetta ja sosiaalisen realismin mukaisia maalauksia. No, olihan se Stalinin aikainen.

Myös lieviä Ermitas- fiiliksiä rakennus herätti. Voisi olla museo, mutta nyt kuka vain sai kävellä vapaasti sisään. Virallisesti paikka toimii tapahtumien pitopaikkana.

                            Ja tietenkin Lenin toivotti ihmiset tervetulleiksi rakennuksen edessä.
(ajattelin perustaa Facebookiin albumin kantavana teemana Lenin eri kaupungeissa ja eri asennoissa)


Kävimme vielä vaikka missä muualla ja kaikkea outoa tapahtui, mutta nyt on pakko nukkua. Lähden huomenna Moskovaan ja huomenaamulle on osapuilleen sata asiaa tekemättä.