Rakkaudella Moskovasta

Töykeitä ihmisiä, kliinisiä rakennuksia, käsittämätön metro, rumia katuja, kiirettä. Jonkun muun Moskovaa.

Itse rakastuin. Kaunis, mystinen kaupunki,mutta myös ymmärrettävä ja helposti hahmotettava. Kuvauksellinen, sillä räpsin kuuden päivän aikana kolme ja puoli sataa kuvaa.

Hyytävän, jäätävän, kylmää Punaisella torilla.

Asuin kaverini kanssa hurmaavan vanhan rouvan luona. Rouva pyörittää asunnossaan pientä hostellia; huoneita on vain kaksi, ja majoitimme kahdestaan toista, jonka ikkunasta ajautui näkymä sisäpihalle ja viereisiin kerrostaloihin. Kirjahylly pursusi Lonely Planet-oppaita  ja maailmankirjallisuuden klassikkoja pokkariversioina. Kaikki asunnossa oli retroa, lukuunottamatta sänkyjä, jotka olivat Ikeasta.
Hella toimi kaasulla, keittiön ikkuna oli koko ajan auki hyytävästä kymyydestä huolimatta ja suihkun vesi lämpeni kaasulla, jonka liekki näkyi ja myös tuntui. En oppinut kunnolla säätelemään kylmä-ja kuumavesihanoja, joten suihkun vesi vaihteli jäätävän ja polttavan välillä.
Asunnossa ja porraskäytävässä majaili myös kissoja - omien laskelmieni mukaan viisi erilaista, mutta saattoi niitä olla enemmänkin.

Majapaikan läheiseltä metroasemalta "kotia kohti" puistoa pitkin.

Toiseen huoneeseen majoittui kolme ranskalaista, joiden kaikkien nimi taisi olla Pierre. He jatkoivat parin yön jälkeen matkaa Shotsiin, ja jäin taas ihmettelemään sitä, miten ihmiset selviävät käytännössä nollakielitaidolla vieraassa maassa hymy huulilla ja vieläpä ilmeisen hyvin ilman suurempia ongelmia.

Itse huomasin kielitaidon kehittyneen, palloillessani ympäri Moskovaa en kokenut vaikeaksi ostaa ruokaa, metrolippuja tai kysyä tietä Leninin musoleumiin.

Punainen tori, Leninin museoleumi keskellä oleva matala rakennus, Kreml oikealla.

Niin. se Lenin.
Muistan joskus lukioaikoina kun historian opettaja kertoi, että Lenin pötköttää edelleen Punaisella torilla, ja päätin, että sen haluan nähdä ennen kuin kuolen.
Onhan se mieletöntä, että siellä keskellä pääkaupunkia makaa melkein sata vuotta sitten kuollut mies.
Mutta kokemus oli, kuten lähes kaikki ne asiat, joita on odottanut pitkään ja hartaasti, lievä pettymys. Kuollutta miestä oli vartioimassa varmasti viitisenkymmentä sotilasta, jotka tuijottivat tuimasti liikahtamatta eteensä valmiina ojentamaan turisteja. Itse museleum on täysin pimeä, Leninin luokse joutuu kiertämään kolmen mutkan kautta, joissa jokaisessa seisoo kivettynyt vartija. Itse Lenin lepää valaistussa arkussa suhteellisen pienessä huoneessa. Kävelypolku kiertää arkun jalkopäästä ympäri, pysähtyminen on kiellettyä. Lenin näyttää ympäröivästä pimeydestä johtuen lähes loistavan.
  Tiedän, että menin sinne tuijottamaan ruumista, mutta silti itse paikan päällä ylenmääräinen tuijotus tuntui epäsopivalta ja lisäksi pelkäsin, että olin järjestellyt kasvoilleni turhan vakavan ilmeen. Ja lopulta tilanne alkoi hiukan huvittamaan.
  Kevyt hymy pyhkiytyi kuitenkin suupielestä kun musoleumin takaa paljastui Stalinin hauta. Jaahas.

Jokaisen kulman takan oli kirkko, tämä oli yksi suosikeistani.

Pyhän Vasilin kirkko. 

Kaikista paikoista Punainen tori on ehkä New Yorkin ohella niitä harvoja paikkoja joita olen nähnyt, jotka ovat oikeassa elämässä, paikan päällä nähtynä yhtä vakuuttavia kuin kuvissa. Vierailin torilla joka päivä, majapaikastamme sinne käveli vain parisenkymmentä minuuttia. Toisaalta kylmyys sai turvautumaan metroon, kun olin ensin päässyt yli sen hinnan (40 ruplaa!!) aiheuttamasta järkytyksestä. Hei, se on vain euron.

Kirkko, missä Pussy Riotin esiintyminen oli liikaa. Kävin sisällä ennen kuin tiesin tämän, olin eirtääin vaikuttunut ja jopa harras. Paikka oli pullollaan pukumiehiä kumartelemassa ikoneille.

Kirkko on VALTAVA. Ja olin paleltua pystyyn kävellessäni sinne.

Kävelin Moskovassa ympäriinsä, kävin kolmessa museossa, söin liian monta kertaa Mc Donaldsilla, löysin paikan, missä Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan alkaa...

...täältä!

Ei varmasti tarvitse erikseen alleviivata, että olin onnellinen Venäjän pääkaupungissa. Ja ettei "kotiin"paluu juuri kiehtonut.