Tavallisen poikkeuksellinen viikonloppu

Kesäkoulu-ajasta oli enää jäljellä yksi ulkomaalainen, saksalainen poika. Sunnuntaina hänkin sitten jätti minut; menimme venäläisten tovereideni kanssa juna-asemalla toivottamaan hyvää loppuelämää, onnea,voimia, rauhaa ja rakkautta, hyvää matkaa, hölkyn kölkyn.

Se ainut huono puoli uusien ystävien hankkimisessa. Katsoa kun juna kuljettaa heidät pois.
( En voinut myös olla ajattelematta, että noin kaksi kuukautta sitten istuin samaisella juna-asemalla kaikkien tavaroideni kanssa itku kurkussa, suunnitellen pikaista palaamista Moskovan kautta Suomeen. Samat koirat olivat siellä edelleen.)

Lauantaina olivat läksiäisjuhlat, joten koko viikonloppu on mennyt juhliessa synttäreitä ja pois lähtöä. Vaikka en tiedä mitä juhlimista vanhenemisessa tai poismuutossa on, hauskaa niiden kustannuksella voi pitää.

Saksalaisen kaverini jäähyväisjuhlat järjestettiin saunassa, mutta erinäisistä seikoista johtuen en itse koskaan varsinaisesti päässyt saunaan asti. Sen sijaan istuin venäläisen kaverin saunan superfiinissä, koristeellisessa esihuoneessa pehmeän upottavalla nahkaisella sohvalla ja juttelimme ja söimme sipsejä, savustettua letille kierrettyä juustoa, kuivattuja omenoita, venäläistä hunajasta tehtyä juomaa joka maistui aivan simalle ja leivästä tehtyä juomaa, joka maistui aivan kotikaljalle. Minulla oli hauskaa, vaikka myös hyvin outoa, koska vaikka itse olin ihan pukeissa, ympärillä pyöri puolialastomia venäläisiä ja saksalaisia. Ja odotimme puolenyön aikaan taksia keskellä teollisuusaluetta, pimeässä, saunan ohrana-miehen tuijottaessa.


Rautatieaseman jäähyväisten jälkeen menin katsomaan jääkiekkoa.
Se peli, minkä viimeksi elokuussa katsoin oli todellakin vain harjoituspeli. Tämän tajusin siitä, että pelin taso oli valovuosia parempi, syötöt sattuivat lapaan, viivelähdöt olivat kohdillaan ja keskialueen yli mentiin vauhdilla.....tai sitten siitä, että pelaajilla oli päällä nimellä ja numerolla varustetut pelipaidat.

Mutta tunnelma oli ahtailla puupenkeillä kohdillaan, varsinkin kolmannen erän alussa, jolloin näimme muutamat pienet myllyt ja pari ruotsalaistyylistä onnenkantamoismaalia. Kun Izshtal tasoitti, isot venäläiset miehet halailivat toisiaan, lauloivat ja hallia kiersi jopa aalto. Isät nostivat poikansa ylös ja retuuttivat hiukan vaarallisen oloisesti. Mahtavaa! Kylmäkään ei tullut, koska naapurit olivat turhankin lähellä; maalin tullessa iskin vahingossa vieruskaveriani nyrkillä päähän.

P.S. Tänään satoi jonkinlainen ensilumi! Eikö nyt olla vielä hiukan liian aikaisessa?