Ostan vettä lihakaupasta ja muita elämän kummallisuuksia

Olen (vihdoin? Mutta ei kai siinä nyt niin kovin kauaa ja montaa kehoituskertaa kestänyt) virallisesti opiskelija, eli sain opiskelijakorttini. Oikeastaan uutuuttaan kiiltelevä kortti tuntuu jopa hieman turhalta, yliopiston ohrana- sedät tunnistavat ja toisinaan jopa juttelevat, eikä ruokalassa kukaan ole vielä kysynyt kortin perään vaikka ruoka lähtee halvalla.

Luennot ovat edelleen ymmärrykseni tuolla puolen, mutta venäjän tunneilla huomaan, että ehkä mahdollisesti osaan jotakin. Sanavarasto on laajentunut, sellaisiin eläintärkeisiin ilmauksiin kuin jakoavain, pöllö, norsu ja juusto joka on vähän kuin rahkaa tai raejuustoa, eikä kovin maukasta.

Capuccino on capuccino, cheesecake cheesecake. Koti on дом, mutta en oikein tiedä missä se on. Täällä asuntolassa kai, ainakin eilen illalla sanoin käveleväni leffan ja jääteen jälkeen домой.

Izhevsk <3

Lupasin Varsovaan vaihtoon lähtevälle kaverilleni puhuvani venäjää, kun hän palaa helmikuussa. Ja olla vielä silloin täällä.

Täällä, missä teissä on reikiä, jotka täyttyvät sateella vedestä, ja joiden yli saa loikkia. Kurajäljet polvissa asti. Missä vessareissulle pitää valmistautua kuin viikonloppumatkalle; kerran pyörsin takaisin käytävällä kolme kertaa- ensin unohtui paperi, sitten kasvojenpesuaine ja lopuksi hammasharja. Lisäksi vessa oli varattu kun lopulta pääsin sinne. Suihkun naulakosta saattavat roikkua edellisen peseytyjän stringit/bokserit ja jos on hyvä tuuri, suihkusta löytyy jonkun toisen suihkusaippua, jonka voi sosialisoida, kun on unohtanut ottaa omansa mukaan. Ei sillä, että näin onnekas olisin.

Toisaalta, täällä missä jokainen päivä on taistelua omien sekä kielellisten- että muiden rajoitteidensa kanssa, mutta kun puoli päivää kaikki rullaa, ongelmat ratkeavat ja elämä hymyilee,tylsistyy.

Eilen oli tällainen päivä- sain toimivan internetin (vihdoin, ja nyt on ihan oikeutettu termi) huoneeseen. Vähemmästäkin tylsistyy, joten laitoin vihreän mekon päälle ja ulos aurinkoiseen syysiltapäivään etsimään vaikeuksia. 

  Niitä ei löytynyt, mutta eräs venäläinen nainen olisi välttämättä halunnut ostaa mekkoni. "Raha ei olisi ongelma". Tai sitten olisi, en ymmärtänyt kunnolla.Nyt kaduttaa. 

Ja niin, ostan vettä lihakaupasta, koska vesi on painavaa. Suosikkimarkettini Abrora park on hiukan alle kilometrin päässä, mutta ei sieltä jaksa isoja vesipulloja roijata lievään ylämäkeen. (Tässä vaiheessa itseasiassa yritin tihrustaa pullon kyljestä, montako litraa vettä se sisältää, mutta en löytänyt. Jälleen tiivistyy venäläisyys.) Lihakauppa on aivan kulman takana, ja siellä vesipullot ovat aivan yhtä hyviä, mitä nyt hieman lämpimiä.