perjantai 6. syyskuuta 2013

Joskus on niin helppoo olla onnellinen

Kaikkia luentoja kokeiltu, kaikkia hieman ymmärretty, paljon epäilty, silmien lupsahtelua ja haukotuksia vastaan taisteltu, istuttu etu-mutta enimmäkseen takapenkissä.
Olen syönyt yliopiston ruokalassa neljä kertaa, kolme kertaa joku on tarttunut hihasta jonossa halutakseen vaihtaa muutaman sanan.Juttelukerrat söpöjen venäläisten poikien kanssa: 5. Oikein hyvä. Juttelukertoja söpöjen venäläisten tyttöjen kanssa moninkertainen määrä.
Blceeker street- nimisen antikafen vessan seinä. (Antikafe- maksat siellä vietetystä ajasta)

Istun taas asuntolan keittiöissä ja sulattelen sitä faktaa, etten ole enää ainut suomalainen sulostuttamassa asuntolaa. Eilen illalla saapui suomalainen nainen opettamaan venäläisille suomea. Tapasimme äsken hellan ääressä, kun olin tulossa ilosta naurettavan onnellisena viikon viimeiseltä (ja parhaalta) luennoltani.
Vanhempi valkeahiuksinen professori opetti meitä politiikasta ja kertoi yhä uudestaan, miten hieno maa Norja on. Jo silloin tiesin, että tämä ihminen ei voi olla kuin poikkeuksellisen mukava ja älykäs. Professori totesi, että Pohjoismaat ovat nykyajan sosialismin kehto. Nauroin melkein ääneen, koska ymmärsin, ja koska isäni on tullut aivan samaan tulokseen.

Luennon jälkeen paljastin suomalaisuuteni professorille ja sain oikean lämpimän vastaanoton, hyvä ettei hän halannut minua. En olisi kyllä pannut pahakseni.

Tänään lähden juhlimaan venäläisen ystäväni (kyllä vain- ystävän) viimeistä viikonloppua Izhevskissä. Ystävien ja kavereiden kanssa, koska minulla on niitä. Kahdeksan päivää sitten saapuneet virolainen ja saksalainen poika ja intialainen huonetoverini ovat jo ....  erittäin hyviä kavereitani. KAHDEKSAN PÄIVÄÄ. Silmänräpäys minulle, joka olen tottunut vain kyräilemään ensimmäiset kuukaudet uusien tuttavuuksien kanssa.

Venäläiset kaverini olen tuntenut kolme viikkoa, ja minulla tulee aivan kamala ikävä heitä, sitten kun jatkamme kaikki matkaa jonnekin muualle. Tämä matka on kuitenkin vasta alussa. Odotan innolla. Ja yritän muistaa tämän olotilan, kun sukellan taas tummimpiin vesiin.


Gorki park.






1 kommentti:

  1. Ihan mahtava homma että oot päättänyt kirjoittaa seikkailuista blogia! Tää menee ihan ehdottomasti luettavien listalle :)

    VastaaPoista