Saisinko rauhanpalkinnon?

Minulla on kaverina neljäkymmentävuotias intialainen nainen.
Lause, jota en koskaan olisi uskonut faktana kirjoittavani.

Olin keskiviikko-iltana jonottamassa "hauskojen tarinoiden baarin" edessä pääsyä katsomaan Tarakania. Punk-rockia soittavaa bändiä. Vaikka tuuli kylmäsi valkoisten mummon neulomien lapastenkin läpi, ei odottelu yksin keskellä ohittelevia ja törkeitä venäläisiä ollut niin epämukavaa. Naureskelin tytöille, jotka täysin häpeilemättömästi ohittivat puolen sadan metrin mittaisen jonon ja lähetin venäläiselle kaverilleni viestin huolestua, jos ei kuule minusta illan aikana. En halua luopua munuaisistani.

  Kun pääsin sisälle baariin ja etsiytymään mukavaan nurkkaan seisoskelemaan joku venäläinen tyttö kysyy minulta jotain. En osaa vastata, kerron olevani ulkomaalainen.
"Откуда?"
"я из Финляндии "
"WOW"
" ööööh..это не круто..."

Ja sitten tämä tyttö tarrasi kädestäni ja kiskoi minut eturiviin, työntäen ihmisiä pois tieltä sillä verukkeella, että täältä on nyt suomalainen tulossa.
Eturivissä oli suloisia venäläisiä teinejä, joista eräs neuvoi minua ottamaan lasit pois, koska "is pretty crazy around here". Tätä täytyy uskoa, jos venäläinen niin sanoo, lasit laukkuun ja muutuin lähes sokeaksi.
Eräs toinen poika ihmetteli tiesinkö tämän bändin jo Suomessa. En tiennyt, mutta kehuin pojan hienoa Green day- paitaa. Taisin puolestaan päätyä hänen henkilökohtaisten sankareiden joukkoon kertomalla, että olen nähnyt kyseisen orkesterin kahdesti.

Venäläistapaamisten lisäksi pidin kovasti itse keikasta. Tai voisin sanoa, että se oli kokemus. Jälleen uusi.
Koko baari muuttui yhdeksi moshpitiksi, ihmiset tönivät toisiaan, ja vyöryin sinne minne ihmiset minua työnsivät, joku iski minua kyynerpäällä silmään (hyvä että lasit olivat muualla), oma käteni oli kahden ihmisen välissä puristuksissa, tunsin toisten ja oman hikeni, joku hyppi varpaideni päällä, iskin nyrkkini jonkun päähän.

Musiikki itsessään ei ollut kovin omaperäisä, mutta ei epämiellyttävääkään, siinä mielessä, että olin aikaisemmin tutustunut kahteen kappaleeseen, mutta silti ei tuottanut vaikeuksia huutaa mukana. Minualla oli hauskaa, ajoittaisesta lievästä pakokauhusta huolimatta.

https://www.youtube.com/watch?v=D6jcImDoUwM



Eilen perjantai-aamuna nauttiessani aamukahvia (keitettyä vettä + pikakahviporoja) ja kuunnellessani Arctic Monkeysia sain inspiraation. Tajusin yhtäkkiä, miksi olen täällä ja miksi se on minulle niin tärkeää.

Ongelmien takia. Koska kuten Tommy Tabermann sanoi, elämä ilman ongelmaa on jotenkin tyhjää ja vailla suurempaa merkitystä."Siksi terve ihminen on aina avoin uusille, mielenkiintoisille ongelmille."

Ajattelin adoptoida tämän selitykseksi "mitä sinä siellä teet?" kysymyksiin.

Etsin ongelmia.