Tuli yhtäkkiä talvi syksyn keskelle

Soundtrack: https://soundcloud.com/warnerbrosrecords/long-time-gone/s-0qYIV

Tänään oli taas vaikea nousta sängystä, aamuinen venäjäntunti tai iltapäiväinen venäjän historian tunti eivät innostaneet. Kun peittojen (kyllä, monikossa, olen jostain syystä taas vähän kipeä) alla selailin mitä maailmalla on tapahtunut, ja törmäsin naamakirjan uusivirrassa tähän kappaleeseen. Jostain syystä koen sen hyvän jouluiseksi ja kun huonetoveri vielä intoili ulkona olevan lunta, niin oli pakko nousta ylös  ihmettelemään tätä päivää.

Luntahan siellä on, maan voi laveasti katsottuna olevan valkea. En ehtinyt aamulla kuin jouda pepsiä ja syödä mandariinin ennen venäjäntuntia, mutta siitä huolimatta jo ulkona raikkaassa lähes talvisessa ilmassa hymyilytti. Olin liukastua märillä portailla ja kultainen takkini loisti muiden ihmisten mustien takkien keskeltä. Tosin muutamalla tytöllä oli vadelmanpunainen tai ruudullinen takki. Puut tiputtelivat  viimeisiä keltaisia lehtiään, eikä voinut olla varma satoiko kevyesti lunta vai lehtiä.

Venäjä sujuu toisinaan, pari päivää sitten juttelin englantia osaamattoman venäläisen kanssa puolitoista tuntia. Ongelmia oli, mutta juttelin kuitenkin.
  Englannin kielen taitoni ovat myös parantuneet, koska kavereissani on luultavasti koko Venäjän, tai olen valmis sanomaan jopa maailman, koska olen varman, etteivät edes englantilaiset käytä yhtä hienoja sanoja, parhaat englanninpuhujat. Tuntemattomat venäläiset luulevat minua jatkuvasti amerikkalaiseksi, saan kyselyjä siitä lähes päivittäin. Olen saanut kehiteltyä tästä pientä kriisinpoikasta (I seriously don`t look like american, I don`t!), mutta olen myös teeskennellyt venäläisen kaverini kanssa olevani italialainen Fabiola. Sekin meni aivan täydestä. Eli ehkä se on vain se englanti.

Mutta arki rullaa, jotenkuten. Koen aika ajoin syvää toivottomuutta kielen kanssa, samoin kuin siitä että en tee täällä mitään tai siitä, että olen täällä luultavati enää seitsemän kuukautta. En halua lähteä, mutta en kyllä halua täällä loppuelämäänikään viettää. Olen vakuuttunut siitä, että tämä oli hyvä päätös, yksi parhaista. Mutta onko vuosi/kymmenen kuukautta tarpeeksi? Tarpeeksi mihin?
  Saan moniviisumini ylihuomenna, se mahdollistaa surffailun eri maissa ja palaamisen Venäjälle heinäkuun 2014 loppuun asti. Ainutkertainen mahdollisuus, jonka todella haluan käyttää. Irkustk, Jakutsk, Vladivostok, Murmansk, Jekaterinburg, Shotsi, Volgarad, Nizni Novgorod, Moskova, Pietari, Ufa, Perm, Rostov.

Kazaniin lähden ylihuomenna.

Ja olen naurettavan iloinen, että pystyn noin vain kirjoittamaan jotain tuollaista. Ylihuomenna Kazaniin, en muista hostellin nimeä, ei ole karttaa, en tiedä mitä siellä tehdään. Tulee varmasti hyvä reissu.


Kaksi kuukautta jouluaattoon. En tule olemaan silloin Suomessa kotona. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana en ole kotona jouluaattona. Ajatus on samaan aikaan surullinen että hyvällä tapaa kapinallinen. When I leave, I`ll be a long time gone.