Melkein kuin taivaassa

Viime sunnuntaina aurinko paistoi ujosti harmaan taivaan takana, tuuli tiputteli lehtiä puista ja ilma oli jotain kesän ja talven välillä. Olin nukkunut liian vähön, koska edellinen ilta oli mennyt aamun puolelle jutellessa saksalaisen kanssa elämästä (no okei, tytöistä ja pojista, mutta niistähän se elämä koostuu) ja katsellen nyrkkeilyä.

Ei se haitannut, koska oma sänky oli vain kahden oven ja viiden askeleen päässä.

Lähdin kuitenkin aamuyhdeltätoista kävelylle, päädyin yliopiston viereiselle vihreälle kirkolle. Kirkon pihamaalla käveli babushkoja ja kikattelevia tyttöjoukkoja, kaikilla pitkät hameet ja huivi pään peittona. Itse olin pukeutunut farkkuihin ja harmaaseen pipoon, toivon, että se oli kylliksi.

Kadut olivat täynnä lehtiä, lapset kokosivat niitä syleihinsä ja heittivät ilmaan. Hiukan vanhemmat lapset keräsivät isoimpia lehtiä keltaisen-oranssin-vihreiksi kimpuiksi. Itse huomasin vasta takaisin asuntolalla, että pipooni oli tarttunut oranssina hehkuva lehti.

Päätin kävelyretkeni siihen Putinin ex-vaimon omistamaan ruokakauppaan, mistä löysin suureksi hämmästyksekseni hyvälaatuisia avokadoja ja mangoja. Sunnuntain syömiseni olivatkin sitten varmaan terveellisimmät tähän asti, kompensoin sillä lauantain pizzaa-popcornia-kokista-ruokavaliota.







Kahvia juon liikaa.
Mutta tämän aamun aloitin syömällä mangon.