Joulupukin kesäinen ihmemaa

Tsharkan, Udmurtiya.


Aluksi selvennykseksi: oikea Joulupukki asuu Suomen Lapissa.


Hellerajan tuolla puolella liikkuvat lämpötilat ovat oiva hetki lähteä kahden tunnin ajomatkan päähän Izhevskistä tapaamaan jotain huijarijoulupukkia.

Olin hieman skeptinen.

Mutta lopulta olin vain rakastunut.

Jos sellaista aitoa ja jollain tapaa alkuperäistä Venäjää on olemassakaan, niin siellä kuoppaisten hiekkateiden ja lehmälaumojen varressa se varmaan oli.

Joulupukki laulatti ja leikitti meitä (meillä tarkoitan nyt 30-päistä opiskelijalaumaa) ja laittoi julman seurapelin keinoin tanssimaan macarenaa ja gangnam stylea, ja antoi siitä palkaksi tikkarin. Kaikki tämä keräsi myös paikallisista koostuvan mukavan yleisön.

Söimme hiilloksella paistetuja perunoita, joista piti kuoria palanut kuroi pois, jotta pääsi käsiksi pehmeään ja kuuman sisukseen, sekä lämmintä maitoa.

Joulupukin pajan sisäänkäynti...

...ja maisema toiseen suuntaan. Nyt ollaan jonkun ytimessä.

Kintereillä pyörineet pikkupojat nojailemassa ulkovessaan. Tiilikasan toisella puolella oli kanahäkki.

Kylänraitti

 Tätä kaikkea on mahdotonta kuvaillla. Kuin aikamatka, joka oli kuitenkin tiiviisti kiinni nykyisyydessä; yhdellä pikkupojista oli Arshavin-paita.
Jotkut ryhmän tytöistä kauhistelivat  irrallaan juoksentelevia kanoja ja pikkuruisia kissoja, mutta itse yritin ajatella paikan vain erilaisena, ei sellaisenaan oikeana tai vääränä. Niin sanotussa omassa maailmassamme on aivan yhä paljon pielessä kuin tässäkin, asiat ovat näkökulmakysymyksiä.

Mutta koko paikka oli niin idyllinen ja erilainen, että en ollut varma, uskoisinko koskaan olleeni siellä, jos en ottaisi kuvia kaikesta mahdollisesta. Taikuus kuvista puuttuu, tietysti.

Viimeinen kuva kiteyttää kaiken, mikä mielestäni on Venäjässä hienoa, outoa, pelottavaa, koomista, koskettavaa....lisää vain adjektiivi