Jotain tuttua, jotain lainattua, jotain uutta. Jääkiekkohan nyt on varmaan pääpiirteittäin samanlaista kaikkialla maailmassa, missä sitä ylipäänsä pelataan. Lähdin ehkä turhan kovin odotuksin hallille, ja tällä noin 100 metrin matkalla asuntolasta hallille pohdin, olisiko taso jopa lähellä sitä tasoa, mitä odotan KHL:n olevan. Izshtal Izhevsk pelaa siis toisella sarjatasolla- ja se näkyi, toivottavasti.
Pelin taso sai toisaalta tuntemaan oloni kotoisaksi; kuvailin mukana olleille espanjalaiselle, sveitsiläiselle ja italialaiselle tasoa perus SM-liigaksi. Oliko se sitten sitä- может быть
Mutta olo oli viileän kosteassa matalassa hallissa ja siellä leijuvan pehmeän hienhajun keskellä jotenkin kotoisa. Penkit olivat puuta, ja vaihtoaitio oli niin lähellä että kuulimme mitä pelaajat keskenään juttelivat. Musiikki oli naurettavuuteen asti samalaista kuin keväällä Helsingissä MM-kisoissa. Odotin jo "Karjala takaisin"- kappaletta.
Aivan uutta olivat kuitenkin ihmiset , jotka istuivat pleksin takana aivan maalien kohdalla ja lepuuttivat sylissään jonkinlaista kaukosäädintä, jossa oli vain yksi nappi. Siitä painamalla syttyi vihreä maalivalo maalin merkiksi.
Kentän reunoilta pleksi puuttui kokonaan. Aivan uuden elementin ottelun seuraamiseen tarjosivat pään yli lentäneet roikkukiekot.
Supatin italialaiselle huonetoverilleni jääkiekon lyhyen oppimäärän ( "that blue line is a...like a...PAITSIOLINJA,ööh, first the puck and then the players can enter") ja vertailin sveitsiläisen kanssa maidemme menestystä- ja tulimme siihen tulokseen, että Sveitsi lyö Suomen. (siis mitä ihmettä?)
Samara voitti 5-3.
Sushilla ylipäätänsä missään.
Sunnuntaina söimme myöhäistä päivällistä sushi-ravintolassa. Siellä, kuten lähes kaikkialla muuallakin, kaikki pysähtyivät tuijottamaan englantia puhuvaa seuruettamme. Kaiken sen tuijotuksen keskellä söin kahdeksan avokado-maki-asiaa punaisella inkiväärillä ja kanasalaattia, ja pelasin muiden mukana peliä, jossa piti arvata kenen nimi on kirjoitettu otsaan liimattuun lappuun. Olin Tom Cruise ja Harry Potter.
Udmurtialaisessa eläintarhassa.
Uutuuttaan kiiltävä eläintarha, jossa ei ollut elefantteja, mutta sen sijaan aktiivisia jääkarhuja, apinoita, kaloja, kameli, tiikeri ja leijonia.
Siellä oli myös tällaisia linssiluteita, joiden venäjän, enkä englannin kielisestä nimestä saanut tolkkua.
Eläintarha oli ilahduttavan hyväkuntoinen, olihan se uusi. Odotin jälleen kerran pahempaa, ja alan jo tulla siihen tulokseen, että lienee parasta yrittää todella olla odottamatta mitään, koska odotukseni ovat menneet lähes järestään pieleen.
 |
| Eläinteemaan liittyen, noin kilometrin päässä eläintarhasta tien varrella seisoskelee jättiläishirvi, jolla on kukkapuskia sarvissaan. Miksi? Koska hääparit heittävät ne sinne. |
Täysin venäjänkielisessä ympäristössä.
Se on aivan kamalaa, mutta varmasti hyvin tehokasta. Minun on pakko uskoa siihen , koska syyskuussa alkavat kurssit ja olen edelleen "keskustellaan säästä yksinkertaisilla sanoilla"- tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti