Kerran pari viikossa saa kokea itsensä afrikkalaislapseksi. Vedenhakumatka on kyllä aika lyhyt, muta sitäkin mutaisempi ja yleensä myös sisältäen muutaman alkoholialan ammattilaisen. Pullot rypistyvät viileässä ilmassa ja vesi painaa. 5 litraa juomakelpoista vettä maksaa 17 ruplaa, ja sitä saa pelkästään tälle asialle omistetusta pienenpienestä kioskista. Tiirailemalla kioski näkyy huoneeni ikkunasta, mutta voi kuinka tuo matka tuntuu toisinaan olevan hankala taittaa.
 |
| Pysähdyin kuvaamaan vesipullon kanssa asuntolaa. Mun ikkuna oikeassa alanurkassa tuo pimeä suorakulmio. Huomaa raikkaan harmaa väritys. Keskelle mutaa on sentään laittomasti parkkeerattu muutama lada. |
Vähemmän romanttista Venäjä-kuvaa tarjoaa myös mahani toiminta. Säästän yksityiskohdat muualle, mutta sanotaanko vaikka että kunnolla toimiva maha on noussut kolmen viime viikon aikana yllättävän toivottavaksi asiaksi.
En tiedä mistä tämä johtuu. Siimaeliö mahassa? Kieltäydyn keittämästä pastojanikin pullovedessä tai käyttämällä hampaidenpesussa maksullista vettä. Tai sitten Kazanin kebab-paikka oli tuhoisa. Tai sitten vain stressaan venäjän kielen osaamattomuudestani.
Mikä on ollut eräs hienoimpia asioita huomata venäläisistä on heidän karvaisuutensa. En ole enää se karvainen, vaan sulaudun joukkoon. Olen naurettavuuteen asti iloinen tästä asiasta.
Venäläiset ovat paitsi karvaisia,myös jotenkin suloisia, viattomia, kuin tietämättömiä oikeasta maailmasta. Tai sitten se on vain tämä pikkukaupunki-efekti. Tämä saa vain tuntemaan itsensä vanhaksi, vaikka en voi itsekään paljon maailman julmuuksista mitään sanoa tietäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti