Muistan kirkkaasti, kuinka uhosin neljä vuotta sitten Kanadan talviolympialaisten aikana työskenteleväni Shotsin 2014 talviolympialaisissa. Lähelle pääsin, 2 300 kilometrin päähän.
Vielä viikko sitten tosin uhosin kurovani tuonkin välimatkan umpeen. Mutta todellisuus taitaa tulla vastaan. Haluan nähdä paljon Venäjää, mutta myös elää täällä Izhevkissä, eikä yhtälö ole kovin hyvä ekonomisesti ajatellen. Sillä rahalla ja ajalla, mitkä päivät Shotsissa veisivät, voin käydä vaikka Irkustkissa tai valloittaa Udmurtian pieniä kyliä.
Vihaan käytännöllistä ajattelua, mutta nyt luulen, että on käytännöllisempää ja järkevämpää katsella olympialaisia vain televisioista.
Pahus sentään, luulin että kerrankin olisin todella toteuttanut jotain, minkä olen tarkasti suunnitellut etukäteen. Koska Shotsi 2014- päätös olisikin ollut ensimmäinen. Opiskeluala ja-paikka - jokin äkillinen päätös, ei lapsuuden unelmaa takana. Muutto pois kotikaupungista - tärkein kriteeri uudelle kaupungille oli se, ettei se ole kotikaupunki. Ensimmäinen vaihto-opiskelu - hain Norjaan, koska ajattelin sinne olevan helpompi päästä kuin Englantiin tai Islantiin, olin oikeassa. Toinen vaihto-opiskelu - päätös hakea Izhevskiin syntyi puoli tuntia ennen hakuajan päättymistä.
Päätös on vaikea. Tuhoan kauniin nelivuotis-suunnitelmani. Ja pidän oikeasti olympilaisista, ideasta, että ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuvat yhteen urheillakseen yhdessä, ei kokoustaakseen tai tappaakseen. Talviolympailaiset siksi, että talvilajit nyt vain ovat lähempänä sydäntäni. Jääkiekko, vaikka kaikki sen puutteet globaalisti ja lajina ymmärränkin, on jotain todella kaunista. Olympiafinaali sytyttää sisäisiä tunnekuohuja, pelasivat siinä mitkä maat hyvänsä. (Vaikka jos nyt toivotaan, niin Venäjä- Suomi loppuottelu, kiitos. Jatkoajalla Rask siesoo päällään ja Selänteen syötöstä Barkov tekee räkämaalin, jolla voitetaan olympiakultaa. Ja sitten maalan Suomen lipun otsaani, enkä pese sitä kuukauteen pois.)
En pysty pitämään suunnitelmiani, en edes sellaista älytöntä ja epärealistista kuin Shotsi 2014.
Mutta joskus vielä.
Pyeongchang 2018?
Kuulostaa niin kummalliselta, että voisi toimiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti