keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Maaliskuun loskassa

Espanjalainen Paolo Coelho look-a-like ( http://udmur.blogspot.ru/2013/08/tarakani-ninja.html ) palasi Izhevksiin, tapasimme yllättäen noin kuukausi sitten matkalla Aurora parkiin. Herra palasi pikkukaupunkiin kolmeksi kuukaudeksi opiskelemaan venäjää ja viime sunnuntaina pääsin vihdoin tutustamaan hänen pieneen vuokrayksiöönsä.
Kalashnikov-museo maaliskuussa 
Ja itse herra myös, tosin kivisenä versiona.

Ihastelimme kaverini kanssa vaaleanpunaista ruusutapettia ja isännän valokuvia Polynesiasta ja Marokosta syöden samalla espanjalaisia tortilloja - eli munakkaita paistetuilla perunoilla.

Maaliskuinen tihkusateen sävyttämä iltalenkki

Välimeren ihmisiä Izhevkissä edustavaa myös portugalilainen pariskunta, jota tapaan lähinnä yliopiston kuntosalilla. Pariskunnan toinen puolikas on kasvattanut niin suuret lihakset, etten eilen edes tunnistanut herraa ilman pirteää tervehdystä.

Onhan se komea kirkko.
Itselläni lihasten kasvamiseen on vielä aika pitkä matka, viime viikolla kuntosalin siivooja-babushka keskeytti lattioiden kuuraamisen hetkeksi, katseli minua pää kallellaan ja tuli mahaani taputellen kysymään paljonko painan ja ehdotti crosstrainerin vaihtamista juoksumattoon. Olin niin häkeltynyt neuvon vilpittömästä ystävällisyydestä ja samanaikaisesta röyhkeydestä, etten tajunnut  siinä hetkessä edes loukkaantua.


Paras ostokseni Izhevskistä - leidikumpparit ruseteilla 600 ruplaa ja jalat pysyvät kuivina ja mieli iloisempana.Paremman näköiset tosin mekon kanssa.

Ystäväni minulle lähettämän mietelauseen mukaan vaihtovuosi ei ole vuosi elämästä vaan elämä vuodessa.

Tänä-iltana puhaltelimme kaksi tuntia saippuakuplia käytävässä kikatellen poikien yrityksille tehdä kokkaamalla vaikutus tyttöystäviinsä sekä espanjan, korean, venäjän ja suomen kielen vähemmän kohteliaiden sanojen samankaltaisuuksille.

Tunteita ilon, surun, kaipauksen, ihmetyksen, ihastuksen, kummastuksen, innostuksen, turhautumisen, yksinäisyyden, epätoivon, riemun, pelokkuuden, rohkeuden ja suoranaisen hurmion välillä, välimaastossa ja ympärillä on koettu. Jätän Venäjälle sitten kesäkuussa kymmenisen kiloa elopainoa, ilolla tuhlattuja ruplia, toivoakseni monta hyvää ystävää sekä yhden elämäni parhaista vuosista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti