Perjantaina oli Venäjä-päivä, ja samalla myös Izhevskin synttärit.
Päivä tullaan henkilökohtaisessa historiassani tuntemaan myös päivänä, jolloin huonetoverini yhdeksän kuukauden ajalta, kirjaimellisesti eräs läheisimmistä henkilöistäni Venäjällä, lähti pois.
Tarkemmin sanottunu Jekaterinburgin kautta Irkutskiin Baikalin rannalle ja sielät Mongoliaan , Kiinaan, Hongkongiin ja lopulta kotiinsa etelä- Intiaan.
Illalla katselimme paksussa sumussa ilotulitteita, ennen sitä söimme etelä- Ranskan tyyliin sisustetussa ravintolassa ja vielä ennen-ennen sitä autoin mattimyöhäistä pakkaamaan. Sain palkkioksi kirjavan mustalaishameen ja luvattoman tyylikkäät haaremihousut, joiden kirjailu huutaa intiaa joka suunnasta.
Noin muuten kesäkuu on mennyt liian nopeasti.
Viisi esseetä on tarpeeksi eikä venäjän kielioppikaan enää kovin kiehdo, kun ulkona lämpötila huitelee plus kolmessakymmenessä, taskussa polttelee kuukaudeksi ostettu salikortti, jolla pääsee uimaan, salille, pilatekseen ja saunomaan sekä ukkosmyrkyssä voi eksyä presidentin virkarakennuksen edustan puistoon pussailemaan puun alle.
Jäähyväiset aiheuttavat suurta draamaa, välillä en tiedä elänkö espanjalaista tenelovelaa, venäläistä saippuaoopperaa vai ihan vain kaurismäkeläistä elokuvaa.
Rinkka on kuitenkin nostettu jo lattialle. Final countdown.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti