Ala-uusikaupunki

...eli Nizni Novgorod eli  Нижний Новгород.

Ah, Venäjä, ja sen lukemattomat kaupungit. Kaikissa jotain samanlaista, olisivatko vaikka pitsikoristeisilla verhoilla koristellut pikkubussit tai ystävällisen uteliaat kulkukoirat.

Wikipedia osasi kertoa, että Novgorod on Venäjän viidenneksi suurin kaupunki. Volgan ja Okan risteyksessä pitää majaansa 1,2 miljoonaa ihmistä.  Asustelin suomen kielen opettaja- matkustusseurani kanssa kuvan vihreäkattoisen kirkon vieressä ja kävelyllä Kremlin alueella ihmettelin, missä novgorodilaiset asuvat.
Kadut olivat venäläisillä stadardeilla todella siistit, kurasta vapaat ja niitä reunustavat talot olivat keskieurooppalaisella tavalla tyylikkäitä.

Matkustustoverini nimesi upean punaisen kirkon "gay pride"- kirkoksi, oletettavasti sateenkaarenväristen kupolien takia. Lempinimi oli kätevä, jotta olimme molemmat perillä siitä, mistä lukuisista kirjoista oli puhe.

Kreml eli punatiilisellä muurilla ympäröity alue museoita, erinäisiä tärkeitä rakennuksia, toinen maailmansota-muistomerkkiä ja vanhoja auto-ja sotatarvike-mallinnoksi, sijaitsi Volgan rannalla korkean kukkulan huipulla. Kiipeäminen sinne tuntui takapuolessa, mutta maisemat itsessään ilman urheilusuoritustakin salpasivat hengen.

Volga on Novgorodin kohdalla leveä, ja toinen puoli näyttäytyy käytännössä rakentamattomana. Kremlin puolella talot ovat matalia, kirkkoja tai muuten vain menneiden vuosikymmenten mallia. Varsinainen liikekeskusta on kauempana.

Penkillä muurin ulkopuolella istui vanhempi herrasmies, дедушка, lukien jotain ääneen auringonpaisteessa nauttien samalla näkymästä yli Volgan. Lähemmäksi päästyämme huomasimme herran laulavan väräjävällä äänellä pienestä kirjasta.

Olen varma, että laulu kertoi Volgaan hukkuneista lauttureista.

Kremlin sisällä oli patsas kahdesta tärkeästä herrasta, mutta kamerani kohdistuikin heidän edessä käveleviin mummoihin yhteneväisissä takeissa.

Koska joki jakaa kaupungin kahtia, yhdellä silmäyksellä rannalta pystyy laskemaan kolme siltaa.
Lisäksi ylittäminen onnistuu hiukan erikoisemmalla tavalla....

...joka voi tosin olla kerro äidille vasta kun olet tehnyt-kamaa.

Volgan yli on viritetty ketjut, joiden varassa matkaa loppumattomana ketjuna kopperoita, joissa on läpinäkymät seinät maisemien ihailua varten.

Olin hiukan peloissani, häkkyrän matkan korkein kohta oli melkoisne korkealla. Lokit lensivät alapuoleltamme ja lattian rei`istä leuhahteli kylmää joki-ilmaa ja lokkien kirkunaa.
Samassa häkkyrässä matkustavat venäläiset eivät olleet yhtä innoissan maisemista, valkeatoppatakkisen tytön kuulokkeet falskasivat teknoa ja parrakkaalla miehellä oli mukanaan vaippakassi.
Kesti hetken kunnes ymmärsin, että paikalliselle turistinähtävyys onkin pelkkä sillan korvike.

Paikallisten ihmisten asumuksetkin löityivät, kun otimme sattumanvaraisen raitiovaunun lähiöön. Sieltä löytyivät ne neuvostotyyliset kerrostalot, pusikot täynnä roskia ja pienet marketit.

Volga on upea.
Mutta pidän myös Venäjä tavallisemmasta, arkisemmasta puolesta. Liasta, busseista, jotka on somistettu itämaisilla matoilla, rumista kerrostaloista ja maanpäällisistä kaasuputkista.